Paul Juhonpoika Häkkinen
Paul Häkkinen s.22.2.1830 syntyi ja varttui nuoruutensa Utrianlahdessa. Paul oli perheen esikoinen. Äiti Greta-Sophia oli 18-vuotias Paulin syntyessä. Kummeikseen Paul sai mäkitupalaisen Juho Leskisen ja piika Anna Knuutisen. Kotoaan Paul lähti jo ennen ripille pääsyä vuonna 1847. 17-vuotias miehen alku muutti Utrianlahdesta, Pielaveden Kukertajan kylälle. Rengin paikka löytyi Lassilan talosta. Ripille Paul pääsi syyskuun lopussa 1848, asuessaan Kukertajan kylällä. Rengin pesti Paulilla jatkui Lassilassa aina vuoteen 1851 asti. Huhtikuussa 1851 Paul värvättiin armeijaan, muuttopaikkakunnaksi oli merkitty Sjö Eqvipagen eli meriekipaasi Helsingin Katajanokalla.
Helsingin Sanomien Viikkoliite 2.2.1930 ”Suomen tultua vuonna 1809 erotetuksi Ruotsista ei sillä ollut omaa merisotaväkeä – lukuunottamatta ruotumerimiehiä, joita ei enää koskaan kutsuttu kokoon aina vuoteen 1830 saakka, jolloin keisari Nikolai I käskykirjeessään huhtikuun 24. päivältä määräsi perustettavaksi Suomen 1. meriekipaasin, jonka toiminta kuitenkin alkoi vasta seuraavana vuonna….Kuului meriekipaasiin jo kahdeksan komppaniaa á 125 miestä ja miehistön lukumäärä tavoitteli vahvistettua määrävahvuutta yhteensä 1026 miestä…..Omia laivoja ei Suomen meriekipaasi saanut pitkään aikaan, sillä Suomen valtion varat olivat silloin yhtä tiukassa kuin nytkin…suomalaiset matruusit jatkuvasti komennettiin kesäisin venäläisille aluksille, niin että heidän talvisin kankeissa paraatitempuissa jäykistyneet jäsenet saivat tarpeellista vaihtelua norjistuakseen….Miehistön saaminen meriekipaasiin ei suinkaan ollut helppoa, sillä on muistettava, että merisotaväkemme oli läpeensä värvättyä joukkoa….Suomen kansan sisimmässä on aina ollut vahva epäluulo värvättyjä joukkoja vastaan…lähetettiin meriekipaasista taitavia ja liukaskielisiä aliupseereita, jotka tavallisesti kaksi yhdessä kulkivat pitäjästä pitäjään ja kylästä kylään…Värvääjien komeat univormut, sulava käytös ja ”Kipparikertomukset” loppujen lopuksi vaikuttivat maalaisnuorukaisiin, jotka kerran otettuaan vastaan pestirahat eivät mitenkään voineet enää vetäytyä takaisin, sillä lain kova koura rankaisi tällaisia ankarasti sotilaskarkureina, vaikka sopimusta allekirjoittaessaan useimmat pestin ottaneista olivat värvääjien tarjoamien ”puolikupposten” vaikutuksen alaisina….saapui Helsinkiin ja ilmoittautui meriekipaasin Katajanokalla olevaan kasarmiin ymmärsi hän värväysherrojen vahvasti liioitelleen ylistyspuheissaan merisotamiehen loisteliasta elämää…ottivat vastaan vanhemmat matruusit karkeilla pilapuheillaan, haukkuen häntä…huone johon hänet majoitettiin, oli tarkoitettu 250 miehen asunnoksi, mistä syystä ei sen ilma ja siisteys ollut erikoisen kehuttava…muiden mukana päivällisateriaan, huomasi hän värvääjien puhuneen liikoja, että muka läski, liha ja voi olivat pääasiallisempia ruokalajeja meriväessä, eikä lusikka suikaan pysynyt pystyssä hernerokassa, niin kuin hänelle oli sanottu…Pamppua ja keppiä sekä vitsoja matruusi sai varoa koko palvelusaikanaan. Pienimmistäkin rikkomuksista tuomittiin kepiniskuja…Suomen meriekipaasin osuus Itämaiseen eli Krimin sotaan vuosian 1854 ja 1855, jolloin sitä käytiin myös Suomen rannikoilla oli verrattain vaatimaton. Vuonna 1855 se supistui Suomenlinnan itäisen ja läntisen väylän vartioimiseen, ilman että meriekipaasimme joutui ampumaan laukaistakaan vihollista kohti… Krimin sodan päätyttyä jatkui meriekipaasin elämä entiseen tapaan. Talvisin ankaraa äkseerausta ja vahtipalvelua ja kesäisin purjehdusta Suomalahdella ja Itämerellä…Suomen meriakipaasin historia on koruton ja vaatimaton, mutta sen jättämää jälkeä ei kuitenkaan pidä väheksyä, sillä sen riveissä sai monta tuhatta miestä sellaisen kasvatuksen, joka oli heille hyödyksi sotapalveluksesta erottuakin. Ja aikana, jolloin kansakoulut olivat vasta syntymässä ja merimieskouluja, kansanopistoja ja kansalaiskorkeakouluja puuttui kokonaan, on sotilaskoulutuksella ollut tärkeä sija kansan yleisen kehitystason kohottamisessa.”
Nykyisin merikasarmin tiloissa toimii Suomen ulkoministeriö. Lähde: Kansalliskirjasto, Digitaali aineistot.
Pauli Häkkisen muuttokirja löytyi Meriväen seurakunnan digiarkistosta vuodelta 1851. Rippikirjoista Paul löytyi kolmannesta komppaniasta numerolla 120. Palvelus kesti 7 vuotta, takaisin Pielavedelle Paul lähti 11.1.1858. Paul palasi sinne mistä oli lähtenytkin eli Kukertajan kylälle Lassilan taloon. Paul löytyy kuitenkin vasta vuoden 1859 (no 34) sisään muuttaneista. Missä lie mies kierrellyt, kun vuoden päivät kesti matkan Helsingistä Pielavedelle vai leikö vain unohtunut ilmoittaa takaisin paluustaan. Takaisin hän tuli vain lähteäkseen saman tien takaisin Etelä-Suomeen.
Paul vihitään Tuusulassa 14.8.1859 piika Anna Liisa Borgin kanssa. Vihkitiedoissa Paul oli kruunun renki, nuorimies Järvenpäästä ja Anna Liisa piika Ylikeravalta. Anna Liisa syntyi Mäntsälässä Sälinkäällä juuri ennen uutta vuotta 29.12.1839 piika Maria Elisabeth Borgin aviottomana lapsena. Perheen ensimmäinen lapsi, Alexander, syntyi 26.1.1860, hänet kastetiin kaksi päivää myöhemmin. Alexander eli vain viikon, poika kuoli 2.pv helmikuuta. Kuolinsyyksi oli kuolleiden luetteloon merkitty halvaus, joka on pienelle lapselle hyvin epätyypillinen kuolinsyy. Syyskuussa samana vuonna Paul ja Anna Lisa muuttivat Tuusulasta Mäntsälään. Mäntsälän sisäänmuuttaneista Paul löytyy kuitenkin vasta joulukuulta, ei ole Paul turhaa kiirehtinyt muuttokirjan toimittamisen kanssa. Anna Lisa oli uudestaan raskaana perheen muuttaessa Mäntsälään. Poika Johan Henrik syntyi heti vuoden vaihteen jälkeen 16.1.1861. Johan Henrikin syntymätiedoissa Paul oli merkitty räätäliksi.
Jälleen kerran perhe onni jäi Häkkisillä lyhyeksi, sillä Johan kuolee syyskuussa 1862 tulirokkoon. Karu yksityiskohta Mäntsälän kuolleiden luettelosta tuolta kuulta on se, että kaikki 14 syyskuussa kuollutta henkilöä olivat alle 7-vuotiaita lapsia. Heistä 8 kuoli tulirokkoon. Noin puoli vuotta Johanin kuolemasta Anna Lisa synnytti tyttären Maria Wilhelmiinan 4.3.1863. Pari vuotta myöhemmin 1865 Paul ja Anna Lisa muuttivat Sälinkäältä Mäntsälän Soukkioon (rippimerkintä heinäkuulta), jossa tosin asuivat vain vuoden. Paul ja Anna Lisa muuttivat Soukkiosta Hirvihaaraan 1866. Saman vuoden loppupuolella syntyi perheeseen toinen tytär, Ida Josefiina 11.9.1866. Suomi elää keskellä katovuosien aiheuttamaa puutetta ja nälänhätää keväällä 1868. Ida Josefiina kuolee huhtikuussa 1868 kurkunpään tms. hengitysteitä ahtauttavaan tautiin. Hänet on merkitty kuolleiden luettelossa kirkonvaivaisen lapseksi. Tämä antaa viitteitä siitä, ettei Paulin perheen asiat ole kovin hyvällä tolalla. Asiat huononevat entisestään toukokuussa, kun kevään 1868 aikana Mäntsälässä puhjennut pilkkukuume epidemian uhreiksi joutuvat myös Anna Lisa sekä Maria Wilhelmiina. Paul hautaa heidät peräkkäisinä päivinä toukokuun lopussa. Kahdeksan vuoden aikaan Paul hautasi neljä lastaan ja vaimonsa.
Elämä vei Paulia kuitenkin eteenpäin. Hirvihaarassa asuessaan Paul tapasi Gustava Lanzin. Gustava oli syntynyt 12.2.1839 Mäntsälän Sulkavan kylällä, piika Maria Lanzin aviottomana lapsena. Gustavalla oli neljä siskoa, joista yksi kuoli nuorena. Kaikki sisarukset olivat aviottomia lapsia. Paul ja Gustava avioituivat maaliskuun lopulla 1869. Seuraavana vuonna Paul muutti Sälinkäälle. Seuraavien 11 vuoden aikana Paulille ja Gustavalle syntyi 6 lasta, joista kaksi kuoli pian syntymän jälkeen. Paulin ja Gustavan ensimmäinen lapsi Emma Gustava s. 1.2.1870 sai kasteessa kummeikseen torppari Johan Marokon ja tämän vaimon Maria Kleinbergin. Sama pariskunta oli ollut myös Paulin aiempien lasten, Johan Henrikin ja Maria Wihelmiinan, kummeja.
Johan Henrik s.19.10.1871 – k. 21.10.1871 Mäntäsälä, Sälinkää. Johan Henrikin syntymätietoja ei löydy syntyneiden luettelosta. Lastenkirjassa hän on, syntymäpäiväksi merkattu 21.10 ja kuolinpäiväksi 23.20. Kuolleiden luettelossa, kuolinpäiväksi merkattu 21.10 ikää 2pv. Kuolinsyy heikkous.
Maria Vilhelmina s. 11.11.1873 Mäntsälä, Sälinkää
Ida Sofia s. 28.6.1877 – k. 27.7.1877 Mäntsälä, Sälinkää. Tyttö eli vain kuukauden, kuolleiden luettelossa kuolinsyyn kohdalla on pelkkä kysymysmerkki. Hänet haudataan jo kaksi päivää kuoleman jälkeen.
Johan Henrik s. 18.12.1878 Mäntsälä, Sälinkää
Emil Alexander s. 27.8.1881 – k. 5.7.1909 Mäntsälä, Sälinkää. Syntyneiden luettelossa isän nimenä Paavali Haklin, Gustavan sukunimenä Glanz. Eemil pääsi ripille 1897, hän jäi asumaan Sälinkäälle yhdessä äitinsä ja veljen, Johanin, perheen kanssa. Mäntsälän vuosien 1900-09 rippikirjassa Eemilin kohdalla huomautus ”Raajarikko”. Eemil kuoli heinäkuussa 1909 vain 27-vuotiaana, kuolinsyyksi oli merkitty munuaistauti.
Mäntsälän vuosien 1874-1880 rippikirjassa Paulin kohdalla merkintä entinen merimies. Samaisesta rippikirjasta käy ilmi, että Häkkiset asuivat Sälinkään kartanon Wehmaan mailla. Seuraavassa rippikirjassa 1881-1889 Paulin kohdalla on huomautus ”Kivuloinen lääk. tod. mukaan”. Mikä lie alkanut miestä vaivaamaan, mutta selvästi jokin vakavampi vaiva, koska siitä laitettu huomautus rippikirjaan. Vaiva koitui Paulin kohtaloksi, hän kuoli juuri ennen uutta vuotta 1896, kuolinsyyksi oli merkattu keuhkotauti. Viimeisessä rippikirjassa Paulin kohdalla merkintä entinen merimies, sotilas. Myös kuolleiden luettelossa merkintä ”merim”. Kertomusten mukaan Paul olisi ollut merillä noin vuodet 1864-68. Perheeseen kuitenkin syntyi tytär syyskuussa 1866, jonka vanhemmiksi on merkitty räätäli Paul Häkkinen ja tämän vaimo Anna Lisa Borg. Paulilta löytyy myös rippimerkinnät, vuosilta 1866-68, Soukkiosta ja Hirvihaarasta. Yhtäjaksoisesti Paul ei ainakaan tuota neljää vuotta merillä ollut. Yksi mahdollisuus merillä oloon voisi olla, jakso Anna Lisan kuoleman jälkeen ja ennen avioitumista Gustavan kanssa. Paul ja Gustava muuttivat Sälinkäälle 1870. Mäntälän rippikirjassa on tuolloin ensimmäisen kerran maininta Paulin nimen yhteydessä ”meriekipaasin matruusi”. Aiemmin on rippikirjoissa ollut Paulin kohdalla merkinnät ”työmies” ja ”räätäli”.
Paul Juhonpoika Häkkisen suku jatkui runsaslukuisena lasten Emman, Marian ja Johanin kautta. Myös tarinat Paul Häkkisestä jäivät elämään. Sälinkään kyläkirjassa- VOIHYLKY on kirjoitus kylän soittajista, jossa on maininta myös Paulin valmistamien viulujen määrästä. Emma tyttären pojan, Jalmari Vilkmanin (Mörtin Jallu), kertoman mukaan Paul teki viuluja 150 kappaletta. Pojanpoika Arvo Häkkinen taas muistelee, vaarin valmistaneen 102 soitinta. Paul Häkkinen oli paitsi räätäli ja viuluntekijä mutta myös hyvä soittaja. Erinomainen uimari Paulin myös kerrotaan olleen. Pienessä hiprakassa, selällään uiden Paulin viuluaan soitteli tai näin kirjassa ainakin kerrotaan.
Gustava jäi asumaan Sälinkäälle Paulin kuoleman jälkeen. Kirjoilla hän oli Niemelässä mutta asui vuorotellen kaikkien kolmen lapsensa luona. Myöhemmin Janne (Johan) ja Hilda maksoivat Kallelan isännälle, että Gustava saisi asua Kallelassa, Niemelässä kun alkoi olla ahdasta ison lapsikatraan vuoksi. Gustava kuoli 29.3.1921 Sälinkäällä, 82-vuotiaana pitkän elämän eläneenä.
Kuvia Paulin lapsista (Suurennos aukeaa klikkaamalla kuvaa)
