Virpi Lemmetty

Saarijärven Häkkisten varhaisvaiheet 1500-1700-luvuilla

Unto teki ansiokkaan tutkimuksen ja jäljitti sukumme juuret Saarijärvelle 1719 syntyneeseen Erkki Juhonpoika Häkkiseen. 1700-luvun alku on haasteellinen ajankohta tutkia, sillä Isonvihan oli suuren Pohjan sodan (1700–1721) ajalta on tuhoutunut paljon kirkollisia lähteitä. Sukuseuraa lähestyi viitisen vuotta sitten sukututkija Ari Kolehmainen, joka tarjoutui tekemään tutkimuksen sukumme varhaisvaihteista 1500-1700-luvuilla. Sukuseura tarttui tarjoukseen. Jo ennen tätä oli Unto Häkkisestä otettu isälinjainen Y-Dna testi. Isälinjaiset DNA-testit ovat ainoa käyttökelpoinen testi saman sukunimen kantajien sukulinjojen selvityksessä. Testattavien on oltava suoraa mieslinjaa. Jos sukupolviketjussa on välissä yksikin nainen, niin isälinjan suku vaihtuu. Sukupolvien kuluessa kasvaa luonnollisesti myös riski siitä, että joku isälinjaan kirjattu ei olekaan poikansa biologinen isä.

Arin ehdotuksesta Unton dna testistä tehtiin vielä pari vuotta sitten tarkempi määritys. Lohimaassa 24.7.2021 saimme sitten kuulla Arin tutkimuksen tulokset. Helpolla ei ollut Arikaan päässyt, oli joutunut tekemään paljon vertailua ja päätelmiä puuttuvien kirjallisten lähteiden vuoksi. Sukumme juuret johtavat Saarijärven, nykyisin Uuraisten puolella olevaan Kangashäkin taloon.

Tässä kooste Ari Kolehmaisen tekemästä tutkimuksesta.

Häkkisten suku.

Häkkinen on alkujuuriltaan eteläsavolainen, tarkemmin suursavolainen suku. Häkkisten kantakylänä voitaneen pitää Haukivuoren Häkkilää, joskin vanhimmissa veroluetteloissa yksi Häkkisten talo on myös etelämpänä, Mikkelin Pursialassa. Häkkiset ovat kuitenkin jo uuden ajan alkuun tullessa, eli asiakirjojen alkuun (vuosi 1541) levittäytyneet voimakkaasti Pieksämäen itäisiin kyliin (Maaveden ja Siikamäen seutu). Voidaan päätellä Häkkisten asutuksen levinneen Pieksämäen itäisiin osiin jo 1400-luvun kuluessa.

Häkkisistä otettujen isälinjaisten DNA-testien perusteella kaikki varhaiset Häkkiset ovat samaa alkujuurta, muutamat kantalinjasta poikkeavat isälinjat ovat selitettävissä myöhemmillä poikkeamilla tai Pohjanmaalla Häkkilä-nimisistä taloista otetulla nimellä.

Erkki Juhonpoika Häkkisen (s. 1719) sukujuuret

Länsi-Suomelle ja Saarijärvelle tyypillisesti Erkki Juhonpoika Häkkisellä ei ole sukunimeä vanhimmissa rippikirjoissa.  Seuraamalla rippikirjoja päädytään kuitenkin siihen, että Erkin äiti oli leski Elina Iisakintytär, jonka syntymänimi oli ilmeisesti Hyytiäinen. Juholla ja Elinalla oli kaikkiaan neljä lasta. Matti, joka muutti Pohjanmaalle, tyttäret Liisa s. 9.5.1721 ja Maria sekä Erkki. Perheen isä Juho Häkkinen oli kuollut jo ennen vanhimman rippikirjan alkua, oletettavasti vuosien 1721-1725 välillä.

Kuva 1. Erkki Juhonpoika alimpana kuvassa, hänen äitinsä, Juho Häkkisen leski Elina Iisakintytär on kuvassa keskellä.

Juho Häkkistä ei näy missään asiakirjassa, joten hänen vanhempansa on pääteltävä lasten nimistä. Kun vaimo Elinan isä oli Iisakki ja perheen esikoispoika oli nimeltään Matti, voidaan olettaa todennäköisesti Juho Häkkisen isän olleen Matti Häkkinen. Kun tarkastellaan kartasta Elina-lesken asuinpaikkaa Honkolaa, joka sijaitsi lähellä Kangashäkkiä. Kangashäkin tilalta löytyisi Matti Laurinpoika Häkkinen, joka on ollut verotusluetteloissa vuosien 1680–1694 välillä. Vuodesta 1682 lähtien hänellä oli vaimona Riitta.

Kuva 2. Elina Iisakintytär meni uusiin naimisiin Naarajärven Juho Martinpoika (Kurkelaisen) kanssa. Myös poika Erkki seurasi äitiään Naarajärven taloon

Henkikirjat puuttuvat vuosien 1695–1706 väliltä ja tällä välillä Matti ja Riitta katoavat Kangashäkistä. Mahdollisesti he päätyivät tilattomiksi, sillä Kangashäkin tilan vanhin poika ja isäntä oli Niilo Laurinpoika Häkkinen (s. noin 1654). Kun tila meni vanhimmalle pojalle, oli muiden kohtalona etsiä autiotila muualta tai joutua tilattomaksi. Näin tapahtui todennäköisesti nytkin.

Muuta sopivaa vaihtoehtoa ei ole tarjolla Juho Häkkisen isäksi, sillä Pyhähäkin eli Häkkinen/Pollarin Häkkiset eivät ole yhtä sopivia ja toisaalta tämä talo on sijainnutkin kauempana Honkolasta, jossa Juhon leski Elina Iisakintytär lapsineen Saarijärven vanhimmissa rippikirjoissa asui.

Kangashäkin isäntänä oli vuoteen 1666 asti Niilo Antinpoika Häkkinen (s. noin 1600, vaimo Helga), jonka poika Lauri Niilonpoika (s. noin 1633, vaimo Elina) ehti olla isäntänä vain muutaman vuoden, sillä häntä seurasi jo vuodesta 1675 alkaen poikansa Niilo Laurinpoika Häkkinen (s. noin 1654). Matti Laurinpoika Häkkinen (s. noin 1658, vaimo Riitta) oli nuorempi veli ja ilmeisimmin juuri Saarijärven Häkkisten kantaisä Erkin (s. 1719) isänisä.

Niilon isä Antti Häkkinen oli Kangashäkin talon isäntänä vain vuosina 1600–1608, joten hän kuoli ilmeisesti nuorena. Anttia seurasi isäntänä Matti Häkkinen, joka jatkoi aina vuoteen 1629 asti, jonka jälkeen isännyyden otti Niilo Antinpoika (s. noin 1600). Matti on luultavammin ollut Niilon setä.

Ensimmäinen Häkkinen myöhemmän Kangashäkin seudulla oli Niilo Häkkinen, jota verotettiin vuodesta 1564 lähtien. Hänen mainittiin myöhempinä vuosina asuvan Kotajärven kylässä. Kotajärvi sijaitseekin Kangashäkissä. Hollolan kihlakunnan vuoden 1552 erämaaluettelo mainitsee Niinijärven, joka on ilmeisesti juuri myöhempiä Kangashäkin maita. Ensimmäinen asukas hauholaisen Lauri Niilonpoika Lounaan mailla oli Lauri Heikinpoika, ilmeisimmin hämäläisiä. Hämäläiset kuitenkaan harvoin jäivät pysyviksi asukkaiksi, joten savolainen Niilo Häkkinen otti erämaat viljelykseen. Niinivesi on suurin lähiseutujen järvistä, joten ilmeisimmin tästä syystä se antoi aluksi nimen myös myöhemmälle Kangashäkille. Häkkinen oli yksi vahvimpia Keski-Suomen asuttajasukuja. Häkkisiä tuli 1500-luvun puolivälin jälkeen lukuisia Keski-Suomeen eli silloiseen Rautalammin erämaahan.

Kuva 3. Erkki Juhonpojan esivanhemmat

Saarijärvelle syntyi kaksi Häkkisen kantatilaa: vanhan Pyhäjärven kylän n:o 1 Häkkilä eli Pollari (Pyhähäkki) ja n:o 3 Kangashäkki.

Pyhähäkin perustaja oli Mauno Häkkinen, jota verotettiin vuodesta 1554 lähtien. Kangashäkin, joka myöhemmin siirrettiin Uuraisten seurakunnan puolelle, perustaja oli Niilo Häkkinen, jota verotettiin vuodesta 1564 lähtien

Niilo Häkkinen oli varmuudella Savon Häkkisiä, mutta hänen tarkempi kotikylä Savossa on vielä jätettävä auki. Y-DNA-tulokset antavat viitteitä, että lähtöpaikkana olisi joka tapauksessa Haukivuori, ehkäpä jopa Haukivuoren Kantala. Häkkiset ovat merkittävä savolainen kantasuku, jonka kaikkien sukuhaarojen vaiheita oli mahdotonta tällä rajauksella ja budjetilla selvittää. Häkkiset ansaitsevat tarkan tutkimuksen sukuhaarojen vaiheista ennen kirkonkirja-aikaa. Häkkisten DNA-rintamalla Eeva Häkkinen, Jaakko Häkkinen ja Jouni Kakkonen ovat tehneet merkittävää työtä. Asiakirjatasolla Häkkisten kaikkien sukuhaarojen alkuvaiheita ei kuitenkaan ole vielä järjestelmällisesti käyty läpi veroluetteloista ennen kirkonkirja-aikaa.

Häkkisten Y-DNA

Saarijärven Häkkisten terminaalinen eli viimeinen jonkun toisen testatun kanssa jaettu SNP-mutaatio on N-Y18593. Häkkiset jakavat tämän yhdessä metsäsuomalaisen Rikkisen kanssa. Rikkiset ovat isälinjaltaan varmuudella Häkkisiä, sillä suku sijoittuu Häkkisten ”sisään”. Kun Haukivuoren Kantalasta löytyy 1500-luvulla Rikkosia, on syytä olettaa, että Rikkinen ja Rikkonen voisivat olla sama suku. Tämä tarkoittaisi samalla sitä, että suku olisi keskiajalla nimensä vaihtaneita Häkkisiä. Saarijärven Häkkiset voisivat olla myös lähtöisin Haukivuoren Kantalasta. Kantalan toinen Häkkisten haara muuttui ilmeisimmin taas myöhemmin Kantasen nimelle. Kantaisista ei ole toistaiseksi tiedossa isälinjaista DNA-tulosta.

Aiemmalla oksalla, N-BY172366:ssa, mukaan tulevat myös Kainuun Häkkiset. Tämän sukuhaaran lähtöpaikka Savossa ei ole myöskään tiedossa. Tämän oksan rinnakkaisoksana on N-BY106434, joka on ilmeisimmin Haukivuoren Häkkilän sukuhaaran oksa. Edellinen oksa N-BYU2214 onkin jo ns. Häkkisten oksa, jonka alalinjat lienevät jo Häkkisiä tai ainakin entisiä Häkkisiä, sillä nimenvaihdoksia näyttää suvun piirissä olevan useita jo varhain. Lähintä sukua Häkkisille isälinjaisesti ovat tällä hetkellä Kovaset, joiden aiempi nimi 1500-luvulla oli Lemmityinen. Kovaset ovat lähtöisin Mikkelin Kovalankylästä. Kovasten ja Häkkisten yhteinen oksa on aiempi N-BY22113. Tältä löytyy kolme rinnakkaisoksaa, joista N-FT23692 voidaan katsoa Laitisten oksaksi. N-Z34987 taas sisältää useampia eri sukuja, mm. Vääräset, Kemppaiset ja Lampiset. Viimeinen rinnakkaisoksista N-FT45005 pitää sisällään ainakin Pursiaisten suvun. Nämä oksat yhdistää toisiinsa mutaatio N-X34986, jota edeltää taas oksa N-YP1143. Jo tämä näyttäisi olevan Mikkelin seudun oksa, eli kantaisä on mahdollisesti elänyt jo Mikkelin tietämillä, koska kaikki jälkeläislinjat painottuvat sinne. Mutaatio voisi olla syntynyt keskimääräisten mutaatioarvojen perusteella noin 700-luvulla. Isälinjan aiemmat vaiheet näyttäisivät menevän Hämeeseen, sillä kun edetään oksia taaksepäin aikaan muutama sata vuotta ajanlaskun alun jälkeen, alkaa oksien jälkeläishaarat olla pääosin hämäläisiä.

Jäsen-extra toukokuu 2019

Hei!

Saatatte ihmetellä, että mikähän kirje se tämä nyt on, kun jäsentiedote tuli vasta muutama kuukausi sitten. Ajattelin piristää Teitä rakkaat sukuseuralaiset pienellä jäsen-extralla. Sukuseuraamme mahtuu todella monen näköistä persoonaa, yksi näkyvimmistä henkilöistä on sukuseuramme puheenjohtaja Tuula Väätäinen, joka valittiin neljännen kerran eduskuntaan täältä Savo-Karjalan vaalipiiristä tämän kevään eduskuntavaaleista. Tuula kertoo itsestään ”Häkkisiä Saarijärveltä Savoon ja Sälinäälle”-kirjassa, tässä tarinasta pieni kooste ja kurkistus Tuulan lapsuuteen ja nuoruuteen. Esitin myös Tuulalle 10 kysymystä joilla saamme kurkistaa Tuulan ajatusmaailmaan.

Kurolanlahdesta Arkadianmäelle, 10 kysymystä Tuula Väätäiselle.

Tuula syntyi tähän maailmaan sellaisella vauhdilla, että kätilöllä oli ollut kirjaimellisesti vaikeuksia pysyä perässä. Tuula sylissään kätilö oli tokaissut ”Jos tällä lapsella on elämässään yhtä kiire kuin nyt, niin pitkälle ehtii.” Ja niinhän Tuula on kerennytkin.

Suuren sisarusparven keskellä eletty lapsuus Maaningan Kurolanlahdessa ja Tervon Jaakkolassa olivat täynnä touhua ja temmellystä. Työtä Tuula on oppinut tekemään pienestä pitäen. Työnteon määrä ja vastuu talontöistä kasvoivat Tuulan ollessa n. 10-vuotias, kun isä Uuno sairastui vakavasti. Myös veljen äkillinen kuolema vavisutti Tuulaa ja koko perhettä, mutta elämä vei perhettä eteenpäin. Koulun käynnin lomassa Tuula hoiti äitinsä ja sisarustensa kanssa maalaistalon työt. Kuinka moni juuri kansanedustajana aloittaneista voi sanoa tehneensä 16-vuotiaana yksin kevätkylvöt. ”Tuhat kiloa apulantaa käsin kylvettynä oli ihan kohtuullinen urakka.” toteaa Tuula kertomuksessaan. Kansa-ja keskikoulun Tuula kävi Tervossa. ”Olin taitava käsistäni ja nopea jaloistani, joten urheilu, käsityöt ja kuvaamataito olivat niitä aineita joiden numeroita voin todistuksistani esitellä.” Tuulan kättentaitoja olemme sukutapaamisissakin saaneet ihailla.

Poliittisen uran lisäksi, Tuula työskenteli terveydenhuollossa yli 20 vuoden ajan, aluksi apuhoitajana, jatko-opiskellen sairaanhoitajaksi 1977-79 Kuopiossa. Tiedonjanoinen Tuula jatko-opiskeli erikoissairaanhoitajan tutkinnon 1981-82, erikoistuen psykiatrian. Psykiatrinen sairaanhoito vei Tuulan mennessään eikä opiskelu into laantunut, vaan Tuula valmistui erityistaso perheterapeutiksi 1992. Maistiaisia politiikasta Tuula oli saanut jo varhaislapsuudessaan Kurolanlahdessa, kun isä Uuno oli mukana kunnallispolitiikassa, tuolloin kokoustettiin paljon ihmisten kodeissa. Perheen muuttaessa Tervoon Uuno-isä liittyi paikalliseen SKDL:n ja pian paikalliset poliitikot olivat lapsillekin ainakin hyvän päivän tuttuja. ”Aikuisten peluut puolueen suurista kokouksista olivat aina tapahtumarikkaita riippuen siitä, miten ne olivat onnistuneet. Niitä joko juhlittiin tai surtiin.”

Tuulan oma poliittinen ura alkoi 1983 Harjamäen sosiaalidemokraattisen yhdistyksen jäsenenä ja sihteerinä. Sieltä tie on vienyt kunnanhallitusten, – valtuustojen, neuvottelukuntien, valtuustojen ja järjestöjen kautta aina eduskuntaan asti. Ensimmäisen kerran Tuula valittiin kansanedustajaksi Pohjois-Savon vaalipiiristä 2003. Kansanedustajan Tuula jatkoi vielä kaksi kautta aina vuoteen 2015 asti. Veri veti takaisin valtakunnan politiikkaan, neljännelle kaudelle eduskuntaan Tuula pääsi nyt keväällä 2019.

  1. Paras lapsuuden kesä muisto?

Kesäiset illalla, kun äiti oli haassa lypsyllä, poltettiin lehmisavuja ja ripsuttiin kärpäsiä. Noilla reissuilla äiti keräsi, jolloin en ollut mukana, metsämansikoita essun taskuun jotka toi minulle. Tarmon kanssa fiilistelyt😊”

2. Mikä on lempikukkasi?

Kielo ja villiruusu”

3. Mistä ärsyynnyt? ”Epärehellisyydestä, sillon kun ihminen puhuu ”ikeniensä” ulkopuolelta.”

4. Missä rentoudut?

Kun näpertelen jotakin käsilläni, saunassa ja ystävien kanssa.”

5. Jos voisit palata ajassa taaksepäin, kenet edesmenneen henkilön haluaisit tavata? Miksi

Äidin äidin ja isän, haluaisin tietää miten he onnistuivat niin hyvin äitini varhaislapsuudessa. äiti oli maailman paras äiti.”

6. Minkä unelman toivoisit joskus vielä toteutuvan?

Mummo tahtoisin olla, joskus.”

7. Salainen paheesi?

Ei minulla ole sellaisia, jota voisi erityisesti paheeksi mainita.”

8. Mikä on ollut omien juurien penkomisessa parasta?

Löytää ihania yksityiskohtia ihmisistä, suuria persoonia. Ymmärtää itseäänkin paremmin.”

9. Onko suvusta paljastunut jotain uusia positiivia puolia?

Meitä on valtavan paljon, itse tekeminen ja sitä kautta aikaan saaminen on mykistävää. Sosiaalista ja toisia huomioivaa porukkaa.”

10. Missä näet itsesi 10 vuoden kuluttua?

Karttulassa Virmaan rannalla, vietä kiireettömiä leppoisia aikoja. Enään ei ole kiire minnekkään ja kalenterin olen voinut heittää nurkkaan.”

Terveisin

Sukututkija

Virpi Lemmetty